Iltalehden artikkeli kirvoitti tämän kirjoitelman
Korona saa aikaan kammottavia tilanteita vierailukieltoineen. En halua sanoa, että minulla on ratkaisu tilanteeseen, mutta huoli on suuri.Viruksen leviäminen on pysäytettävä, mutta nyt kuvaamissani tapauksissa hinta on ollut inhimillisesti katsoen korkea.
Joulukuun alussa ystävieni isä meni tavallaan rutiinileikkaukseen Meilahteen ja päätyi lopulta Malmin sairaalaan. Kunnioitettavan iän hän oi jo saavuttanut, mutta se, mitä tuleman piti ei ollut suunnitelmissa. Puolentoista viikon kuluttua hän menehtyi ahdistuneena ilman läheisiään vierellään. Tämä aikana häntä ei kukaanpäässyt tapaamaan. Kun tapaaminen olisi eräänä päivänä saatu järjestettyä puolille päivin, potilas menehtyi samana aamuna.
On niin yksinäistä, kun omaiset eivät saa tulla katsomaan. Ennen oli joka viikonpäivä ohjelmaa. Sitä kaipaa, sanoo ikääntynyt rouva…
Äitini muistisairas serkku menehtyi hoivakodissa keväällä koronaviruksen riehuessa pahimmillaan ja rajoituksien sulkiessa koko maan. Hänen tyttärelleen viestitettiin äidin vaikuttavan masentuneelta ja sangen pian kerrottiin siirrosta saattohoitoon. Tytär ei paikalle ehtinyt, vaan äiti menehtyi yksinään.
Voi vain kuvitella, millä mielellä saattelin viikko sitten äitini Malmin sairaalaan. Äiti on aktiivinen eikä hänen muistissaan tai ymmärryksessään ole mitään vikaa. Hän saattoi pitää yhteyttä kotiin halutessaan ja antoi meille myös numeron, jonka avulla saimme yhteyden osaston hoitajaan. Haluan tässä mainita, että kaikki toimi erinomaisesti, äitini palasi kotiin juuri siinä tilassa, missä hänen oletettiin olevankin. Joka vaiheessa kiittää saamastaan hyvästä hoidosta kiitollisena. Hoito on meillä voittopuolisesti hyvää, senhän me tiedämme. Tämä episodi päättyi hyvin…
Hyvä ystäväni, joka tänä vuonna täyttää 80, suhtautui keväällä tilanteeseen kovin pragmaattisesti. “Saattaisin näillä vuosilla ehkä kuolla ennemmin koronaan kuin yksinäisyydessäilman kontakteja kotona.” Jäin tuota ajattelemaan…. Mihin tämä kaikki johtaa?
Kirjoitin tämän suuresti kunnioittamani ystävieni isän, Riston (1935-2020) muistolle – enhän edes voinut osallistua hänen siunaustilaisuuteensakaan Koronan aikaan… Onkohan mitään tehtävissä yksinään sairaaloissa ja hoivakodeissa sairastavien vanhusten mielen rauhoittamiseksi?
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a56d4f96-29e6-4ebf-835e-4b3b5a861d9d?fbclid=IwAR3VMdy5UeWXwFK-PbBIhfOrHFqPgLuMi8IuIc2jKcpjKqK7Dh4BMPlew9c