Tässä elämäkertani – kuvassa kesäpaikka, sielunmaisemani Loviisassa..
Olen 61 – vuotias sinkkuna elävä mies Mellunmäestä. Olen asunut koko ikäni Itä-Helsingissä ja tunnen suurta rakkautta tätä aluetta kohtaan aina Kulosaaren sillalta Östersundomiin asti. Pidän tärkeänä alueen kehittämistä kunkin osa-alueen erityispiirteet huomioon ottaen.
Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Myllypurossa. Lapsuuden perheeni oli pieni, olen vanhempieni ainoa lapsi. Vanhempani olivat tavallisia työtä tekeviä ihmisiä, valtion pitkässä ja kapeassa leivässä Postissa. Vanhempani tukivat aina minua erilaisissa toimissani ja päähänpistoissani. Vanhempani lienevät äänestäneet Kokoomusta ikänsä kaiken, olen siis kasvanut niiden arvojen vaikutuspiirissä. He asuvat myös edelleen Itä-Helsingissä.
Kansakoulun jälkeen kävin Puotinharjun yhteiskoulua kaikki kahdeksan luokkaa valmistuen laudatur – ylioppilaaksi vuonna 1980. Oppikouluaikaan liityin Kokoomuksen nuoriin politiikan velloessa kouluissa ja Teiniliiton syöksykierteen alkaessa. Tulin useasti valituksi kouluneuvostoon Kokoomuksen ehdokkaana. Koulutoverini ja opettajatkin muistanevat minut varsinaisena aktivistina; kouluneuvosto, kuoro, orkesteri ja näytelmäkerho mainittakoon.
Suunnitelmissani oli opiskella kasvatustiedettä ja valmistua luokanopettajaksi. Pyrin ja pääsinkin Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1982. Opinnot jäivät kuitenkin taka-alalle muutettuani itsenäiseen elämään Kontulaan ja saadessani nuorisotyöntekijän viransijaisuuden Mellunkylän seurakunnasta 1980-luvun puolivälin kummallakin puolella.
Sijaisuuden jälkeen siirryin kehittämään koulussa opettelemaani venäjän kieltä Viipuriin vuosiksi 1986 – 1989. Toimin paikallisessa hotellissa suomalaisen matkatoimiston edustajana. Palattuani suoritin varusmiespalveluksen ja suunnittelin venäjän kielen opintoja Helsingin yliopistossa. Niiden rahoittamiseksi tein opettajan sijaisuuksia helsinkiläisissä kouluissa. Paljon mm. Kontulan ala-asteella ja Helsingin yhteislyseossa juuri täällä Itä-Helsingissä.
Lama iski opiskelijoihin koulumaailmassa täydeltä laidalta 1990-luvun alussa, jolloin sijaisuudet päättyivät ja tuli aika tehdä uusia päätöksiä. Vuonna 1992 aloitin venäjän kielen opinnot, mutta ilman työpaikkaa niiden jatkaminen muuttui mahdottomaksi. Käytin uudelleen Venäjä – kortin ja siirryin taas rajan taakse, ensin Viipuriin, rajalla sijaitsevaan tax-free – myymälään vuoropäälliköksi ja myöhemmin hotellipäälliköksi. Myöhemmin tie vei Pietariin suomalaisten ravitsemus – ja matkailualan yritysten palvelukseen aina vuoteen 2006 asti. Tähän jaksoon päättyivät haaveeni akateemisesta loppututkinnosta. Olen kuitenkin mielestäni saanut merkittävän määrän elämänkokemusta jota voin hyödyntää yhteisten asioiden hoidossa.
Vuonna 2006 kirkollisvaaleissa minun ehdotettiin asettuvan ehdolle. Tulinkin valituksi seurakuntaneuvostoon ja varajäseneksi yhteiseen kirkkovaltuustoon. Vuodesta 2007 lähtien olen siis toiminut Helsingin Mikaelin seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenenä ja vuodesta 2018 yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä ja vuodesta 2019 myös yhteisessä kirkkoneuvostossa. Tällä hetkellä johdan puhetta varapuheenjohtajan ominaisuudessa seurakuntaneuvostossa.
Keväästä 2007 alkaen olen työskennellyt Tikkurila Oyj:n palveluksessa aluksi viennin erilaisissa tehtävissä ja vuodesta 2014 toiminnanohjausjärjestelmän parissa. Vuodesta 2011 olen toiminut aktiivisesti Tikkurilan ylempien toimihenkilöiden TYYT ry:n jäsenenä, vuodesta 2012 alkaen sen puheenjohtajana ja vuodesta 2014 ylempien toimihenkilöiden varaluottamushenkilönä.
Non scolae sed vitae discimus.