SOTE – mikä meitä mahtaa odottaa

Helsingin sosiaali – ja terveyspalveluiden kohtalosta alkaa kaiken aikaa kuulua yhä huolestuneempia äänenpainoja. Hallitus vie rytinällä eteenpäin SOTE-uudistusta, joka on viedä pääkaupunkiseudun palvelut myös SOTEn ulkopuolelta todelliseen taantumaan.

Suunniteltu maakuntamalli jakaa Suomen liian moneen maakuntaan, joiden on vaikea rahoittaa alueellaan laadukasta terveydehuoltoa. Samalla tähän liitetty maakuntavero saattaa supistaa kuntaveron tuottoa esimerkiksi Helsingille huomattavasti. Kuitenkin kaupungin tulee pitää yllä kaikkea muutakin – esimerkkinä kaikille tärkeää varhaiskasvatusta ja koulutusta.

Helsingissä, varsinkin täällä idässä on jo nyt todella vaikea saada kiireetöntä aikaa terveyskeskuksista. Jos tämä nykyhallituksen toimin vielä enemmän hankaloituu, niin tilanne alkaa vaarallisesti eskaloitua. Tulee mieleen edellisiä uudistuksia, joissa esimerkiksi työterveyshuoltoa aiottiin ajaa alas. Olen itse onnellisessa asemassa, sillä työnantajani tarjoama työterveyshuolto on sangen kattavaa. Olenkin huolissani niistä, joilla tällaista mahdollisuutta ei ole.

Tulevissa kuntavaaleissa pitää äänestää puolueita, jotka haluavat terveydenhuollon toimivan yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa. Kaupungin ja yksityisen sektorin yhteistyöllä saadaan ongelmia ratkottua ja terveydenhuollon palvelut nostettua vaaditulle tasolle. Kaupungilla tulee olla vastuu, mutta niin kauan kuin se ei yksin selviä vastuustaan, tulee toimintaa kehittää kokonaisvaltaisesti kaikki mukaan ottaen.

Toivon todella, että eduskunta pysäyttää maakunta – ja SOTE-uudistuksen. Alkaa tietenkin kuulostaa suorastaan kornilta, jos se ei vieläkään toteudu, mutta nykymallista ja sen toimivuudesta tiedetään ainakin, että pääkaupunkiseutu kärsii. Kuinka Helsingin Demarit ja Vihreät eivät älähdä tästä kehityksestä?? “Ei jatkoon!”